Niinhän se tuntuu olevan, ainakin meillä. Jatkuvaa riitelyä ainakin nyt juuri.
En voi yleistää, mutta kun ystäviä kuuntelee tuntuu että "onneksi" kaikilla se menee näin.
Siis ajoittain, joskus vaan on se aika että nyt tapellaan ja melkein kaikesta.
Kaipa sen voisi itsellä laskea alkavan loman aiheuttavaksi stressiksi. Mutta eihän sitä voi käyttää syyksi kiukutella, ei turha kiukuttelu ole ikinä hyväksyttävää.
Kirjoitan tästä ehkä siksi, että jos muilla on samanlaisia tuntemuksia niin voi saada vertaistukea.
Meillä siis minä (kuulemma) tällä hetkellä käyttäydyn huonosti, minkä takia herra on minulle äksyillyt. Komentelen, en vastaa (tätä itse vaadin aina) ja hermostun asioista mitkä vain minä näen (lähinnä siisteydessä). Mikseivät miehet vain oppisi lukemaan ajatuksia.
Noh täällähän se on helppo myöntää että näkee itsekin nämä omat virheet kun niistä mainitaan, mutta kun toinen osapuoli niistä mainitsee pitää aina ensin etsiä puollustautumiskeino. Miksi on niin vaikea toiselle myöntää heti, että: "no niimpäs teenkin noin, anteeksi koetan parantaa tapani". Yleensä suusta pääsee kumminkin sammakoita, mitä ei osaa perua ilman että se kuulostaa selittelyltä.
Välillä pelkään herran peruvan häät, mutta silloin pitää molempien miettiä mitä oikeasti haluaa.
Silti positiivista kaikessa riitelystä on se että herra yleensä mainitsee minulle: "Sä oot mulle kaikki, ja haluaisin siksi saada nämä asiat toimimaan".
Nyt vaan pitää napata itseäni niskasta kiinni ja yrittää parantaa tavat, meillä kummin herra toimii nykyään juuri niin kuin itse olen toivonut, yrittää keskustella, sanoa ääneen heti jos joku ärsyttää ja vastata aina kun sanon jotain. Ja minä olin eilen se kuka meni nukkumaan sanomatta edes hyvää yötä.
Onko teillä ikinä niitä kausia että huomaat itsekin käyttäytyväsi kuin 15-vuotias, mutta et uskalla tätä heti myöntää? Unohtaa ns. välillä olevansa se aikuinen.
Ei niinkään hää aiheinen postaus, mutta parisuhde on se tärkein asia häissä :)