Koristelun mietintää

Vaikka itse olenkin nyt meittinyt kuinka monista juhlista muistan koristelujen yksityiskohdat, luo koristteet kumminkin sen tunnelman, vaikkeivat kaikki niitä muistasikaan. Tai näin minä ajattelen.

Ehkä tärkeimpänä on minusta pöytien koristelu, ehkä ennemminkin kattaus.

Itse haluaisin siis ehdottomasti laittaa jonkinlaiset katelautaset, sekä haarukat, veitset ja sevetit pöytiin.

Juhlapaikka varattu!

Nyt päivämäärä on lukittu niin paljon kuin sen voi lukita, kirkonhan varasin jo aiemmin, mutta eilen kävin katsomassa juhlapaikkaa yhden kaasoni kanssa. Ja samalla kirjoitettiin sopimukset.

Oli hyvä vaihtoehto ottaa kaaso mukaan, T tuskin olisi kommentoinut muutakuin kiva, mutta kaaso osasi kysyä juuri oikeat kysymykset ja puhua minut ympäri tilan koon puolesta. Itse kun pidin tilaa hieman pienen kokoisena. Itse juhlatila on mitoiltaan 9,7m x 13m, ja se näyttää alkuun kovin pieneltä, mutta edellis viikonloppuna siellä oli juuri juhlittu 140hlö häitä ja kaikki mahtuivat istumaan. Enköhän minä saa pöydät fiksusti myös 100 henkilölle.

Mutta nyt se on kumminkin varattu joten voi alkaa suunnittelemaan kaikkea juurikin tuohon tilaan.

Kaveriesta ja kaasoista

Kaverit ja ystävät ovat mielestäni kaikille elinehto, tai ei nyt ihan noin konkreettisesti, mutta mikä tahansa elämässä mietittää, surettaa tai innostaa on melkein kaverit ensimmäiset jota asialla vaivaan.

Perhe tulee riippuen tilanteesta ykkösenä. Ei siis olekkaa ihme että kosinnan jälkeen ilmoitin asiasta ensimmäisen hyvälle ystävälleni ja ilmoitin kaaso hommista. Paino sanalla ilmoitin, tiesin hänen suostuvan ja meidän ystävyys suhteelle tyypillisenä ilmoitin että olisi tekemistä (yläänsä me ei pyydetä mihinkään vaan tärkeästi "käsketään" paikalle). 

Vaikka tämä tuleva kaaso ei olekkaan se pisimpään ystävänäni ollut, on hän minulle tärkeä ihminen ja saa minut ruotuun jos tarvitsee paniikissa oleva morsian rauhoitella. Minulla on toki toinenkin kaaso joka on vielä kysytty lähteekö hän tähän hommaa. Hän on oíhminen kuka omaa samanlaisen ajatusmaailman kuin minä ja on päivä päivältä vain tärkeämpi minulle.

Toki viikonlopu tavatessani pitkä aikaisinta ystävääni, iski mieleeni ajatus olenko pahoittanut hänen mielensä kun en kaasoksi kysynyt. Siitä ajatuksesta yritän nyt päästä eroon miettimällä kuinka paljon hän oikeasti olisi avukseni voinut olla. Hän asuu kaukana ja pääsee huonosti liikkumaan luokseni.

Pelkään lähinnä ymmärtääköhän hän nämä perusteeni kaaso valinnoilleni.

Toki hän tulee varmasti olemaan apuna ja ajatuksissani häiden valmistelunkin aikana.

Ja jo viikonloppu hän antoi vinkkejä miten kannattaisi itse tänä kesänä istuttaa haluaamani kukkaa kotipihaan, jotta jos se onnistuu säästän siinä useamman euron pöytäkoristeissa.

Mites teillä, onko kaason valinta tuottanut pahaamieltä?

Mitäs sitten saa tehdä

Niin, kun mitään ei haluaisi tehdä liian ajoissa mutta jotain on pakko tehdä oman mielensä rauhoittamiseksi. Juhlapaikkaa olen katsellut jo pitkään, koska se on se tärkein meille. Tarpeeksi läheltä ja oikealla tunnelmalla, sekä juhlimesen kesto halutaan juhlia niin pitkään kuin itsestä tuntuu.

Tällä perusteella varasinkin jo kirkon, vähän naurahtivat seurakunnalla kun soitin, mutta halusin varmistaa että saan juuri tuolle päiväll. Eli nyt jotain on lukittu, meidän avioliitto siunataan Ylöjärven kirkossa.

Avioliitto siis vain siunataan, itse en ole ikinä kuulunut kirkkoon, mutta olen aina pitänyt siitä tunnelmasta/juhlavuudesta minkä kirkko tuo tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Ja T kuuluu kirkkoon niin minusta tämä oli luonnolista, koska uskon myös osan sukulaisista olettavan tätä.

Tämä on meille lähin kirkko ja harrastukseni takia tunnenkin seurakunnan väestä monta ihmistä ja uskon tämän olevan itselleni helpotus kun itse seremoniaa suunnitellaan. Toivon vielä saavani tietyn papin, mutta se selviää vasta ensi keväänä.

Kihlaus

Miten tämän asian kanssa nyt pääsisi eteenpäin, mentiin siis vihdoin kihloihin.

Olen odottanut/vaatinut/pyytänyt tätä siitä asti kuin neito syntyi, mutta myöskin kertonut ettei näin monen vuoden jälkeen mennä ihan vaan kihloihin vaan haluan samalla myös päättää päivän.

Niinhän siinä sitten kävi että T on miettinyt ja pyöritellyt asiaa kunnes vihdoin 31.12.2017 hän kosi.

Tai siis laittoi minulle putkiklemmarin sormeen sen enempää kysymättä.

Itse en osannut tuohon mitään tuona päivänä sanoa taisi iskeä siinä vaiheessa itselle paniikki, mutta maanantaina kysyin että mikäs se päivä sitten on, tai ehkä tarkemmin minä vuonna.

Sitten se sovittiin 13. heinäkuuta 2019 meidän hääpäivä.

Siitä se sitten alkoikin, suunnitelmiahan olen mielessänä kerännyt jo muutaman vuoden, mitä voi näin ajoissa sopia, voiko ostaa jo kaapit täyteen tavaraa. milloin voi askarrella kutsu. Ainaki uskon olevan hyvä että nyt on joku paikka minne näitä asioita purkaa.