Teema ton?

Olen ollut satavarma väreistä mitkä haluan  häihin, ja miten meidän elämänne niistä heijastuu..

Vai heijastuuko? 

Viininpunainen ja siihen luonnonvihreää sekä juuttia, niin ja pitsiä pehmentämään..  Mutta kun nyt olen enemmän seurannut värejä ja niiden yhdistymistä, olen alkanut epäilemään kuinka jouluiselta kesähäät näyttäisivätkään... Mitä jos rento kesämeininki katoaakin joulun väreissä turhauttavaksi.

Ensimmäisenä tulee itsellekkin mieleen haenko vintage häitä, mutta oikeastaan en edes kunnolla. Haen helposti toteuttavaa, ja yksinkertaista (silti tietysti näyttävää). Rustiikkinen on oikeampi sana muttei kumminkaan. Siis tarvitseeko valita mitään värejä? Mitäs jos vain tekis tunteella, itse osaan nähdä tämän päässäni en vain usko saavani sitä ulos sieltä samannäköisenä.

Messut käyty

Olihan ne, tai siis oliko?

Itse kun odotin ehkä vähän enemmän messuilta, kovasti oli kultaseppiä, muutamapukuliike ja esiintyjiä. Mutta ne ideat, itse en ole kaikista sosiaalisintä tyyppiä, niin että kyselisin ihan huvikseni.

Tätä taitoa olisi varmasti messuilla tarvittu, en toki odottanutkaan kauheasti messuilta saavanai irti.

Messut olivat varmaan monelletoimivat ja he saivat sen mitä hakivatkin. Ideoita koristeluun yms. uusia juttuja olisin kaivannut enemmän. Toki esitteljäthän ovat messuilla myymässä omia tuotteittan ja palveluitaan ja sen he kyllä osasivat. Tampereen messut ovat kyllä paljon pienemmät kuin oletettavasti Helsingissä pidetävät, joten panostuskin näytteille laittajilla on eri.

Pakko myöskin mainita etten jäänyt mihinkään näytöksiin, koska ei ollut minulle siellä kiinnostavia :)

Ideapöydät oli kivat, eipä tullut niistäkään kuin yhdestä otettua kuva.

Tämä oli Pirteän Paketin toteutus.

Ja ehkä myöskin mielestäni kaunein. Toki muutkin olivat kauniita ja omaan teemaansa sopivia, muut oli selkeästi katettu istuvalle aterialle, koska lautaset oli jo pöydässä. Tai voihan buffetinkin niin kattaa mutta tuntuisi hölmöltä jos kaikki kantavat ensin tyhjät lautaset buffetpöytään. Vaikka näin ollen kattaus onkin näyttävämpi :)

Tämä kuvattu pöytä oli minusta myös ehkä yksinkertaisin (halvin) toteuttaa ja värit olivat suhtellisen neutraalit :) Iso peukku minulta tälle pöydälle.

Lopuksi on vain todettava vielä varuiksi, etten ehkä ole paras messukävijä ja monet muut saavat niistä varmasti enemmän irti. Itse nautin päivässä eniten messujen jälkeen rentouttavasta kahvihetkesät kaaso J:n kanssa. Molemmat saivat irtioton arjesta ja lapsista.

Matkalla Tampereen Häämessuille

Lauantaina ne sitten on, Tamperetalolla häämessut, tänne minun ei pitänyt alunperin mennä koska häihin on vielä aikaa. Mutta toisen kaasoni kanssa asiaa mietittiin ja todettiin että parempi mennä ajoissa jos vaikka joku asia messuilla muuttaakin  suunnitelmien suunnan. Ja mahdollistaahan tarkat suunnitelmat ensi kesän jälkeen häätavara ostamisen käytettynä, kun kaikki on sitten varmasti päätetty.

En ole ikinä käynyt muillakin ammattilaismessuilla, ja siksi odotankin häämessuilta paljon. Toivon saavani ideoita, taikka ei ainakaan noin elämyksiä. Ehkä siis tarkemminkin vahvistaa sitä ajatusta miten on jo suunnitellut asioita. Sekä ihailla vihkisormuksia.

Olen aina olettanut olevani hyvinkin minimalistinen, mutta vihkisormusten katselu saa minussa esiin pikkuprinsessan kuka haluaa blingiä ja näyttävyyttä. Unelmatilannehan olisi jos T suunnittelisi minulle itse sormuksen ja teetättäisi sen, mutta luulen tuossa tilanteessa saavani mutterin sormeeni josta on kotitallissa hiottu kierteet pois..

                                                      

Noh olisihan tuokin parempi kuin ei mitään :)

Koristelun mietintää

Vaikka itse olenkin nyt meittinyt kuinka monista juhlista muistan koristelujen yksityiskohdat, luo koristteet kumminkin sen tunnelman, vaikkeivat kaikki niitä muistasikaan. Tai näin minä ajattelen.

Ehkä tärkeimpänä on minusta pöytien koristelu, ehkä ennemminkin kattaus.

Itse haluaisin siis ehdottomasti laittaa jonkinlaiset katelautaset, sekä haarukat, veitset ja sevetit pöytiin.

Juhlapaikka varattu!

Nyt päivämäärä on lukittu niin paljon kuin sen voi lukita, kirkonhan varasin jo aiemmin, mutta eilen kävin katsomassa juhlapaikkaa yhden kaasoni kanssa. Ja samalla kirjoitettiin sopimukset.

Oli hyvä vaihtoehto ottaa kaaso mukaan, T tuskin olisi kommentoinut muutakuin kiva, mutta kaaso osasi kysyä juuri oikeat kysymykset ja puhua minut ympäri tilan koon puolesta. Itse kun pidin tilaa hieman pienen kokoisena. Itse juhlatila on mitoiltaan 9,7m x 13m, ja se näyttää alkuun kovin pieneltä, mutta edellis viikonloppuna siellä oli juuri juhlittu 140hlö häitä ja kaikki mahtuivat istumaan. Enköhän minä saa pöydät fiksusti myös 100 henkilölle.

Mutta nyt se on kumminkin varattu joten voi alkaa suunnittelemaan kaikkea juurikin tuohon tilaan.

Kaveriesta ja kaasoista

Kaverit ja ystävät ovat mielestäni kaikille elinehto, tai ei nyt ihan noin konkreettisesti, mutta mikä tahansa elämässä mietittää, surettaa tai innostaa on melkein kaverit ensimmäiset jota asialla vaivaan.

Perhe tulee riippuen tilanteesta ykkösenä. Ei siis olekkaa ihme että kosinnan jälkeen ilmoitin asiasta ensimmäisen hyvälle ystävälleni ja ilmoitin kaaso hommista. Paino sanalla ilmoitin, tiesin hänen suostuvan ja meidän ystävyys suhteelle tyypillisenä ilmoitin että olisi tekemistä (yläänsä me ei pyydetä mihinkään vaan tärkeästi "käsketään" paikalle). 

Vaikka tämä tuleva kaaso ei olekkaan se pisimpään ystävänäni ollut, on hän minulle tärkeä ihminen ja saa minut ruotuun jos tarvitsee paniikissa oleva morsian rauhoitella. Minulla on toki toinenkin kaaso joka on vielä kysytty lähteekö hän tähän hommaa. Hän on oíhminen kuka omaa samanlaisen ajatusmaailman kuin minä ja on päivä päivältä vain tärkeämpi minulle.

Toki viikonlopu tavatessani pitkä aikaisinta ystävääni, iski mieleeni ajatus olenko pahoittanut hänen mielensä kun en kaasoksi kysynyt. Siitä ajatuksesta yritän nyt päästä eroon miettimällä kuinka paljon hän oikeasti olisi avukseni voinut olla. Hän asuu kaukana ja pääsee huonosti liikkumaan luokseni.

Pelkään lähinnä ymmärtääköhän hän nämä perusteeni kaaso valinnoilleni.

Toki hän tulee varmasti olemaan apuna ja ajatuksissani häiden valmistelunkin aikana.

Ja jo viikonloppu hän antoi vinkkejä miten kannattaisi itse tänä kesänä istuttaa haluaamani kukkaa kotipihaan, jotta jos se onnistuu säästän siinä useamman euron pöytäkoristeissa.

Mites teillä, onko kaason valinta tuottanut pahaamieltä?

Mitäs sitten saa tehdä

Niin, kun mitään ei haluaisi tehdä liian ajoissa mutta jotain on pakko tehdä oman mielensä rauhoittamiseksi. Juhlapaikkaa olen katsellut jo pitkään, koska se on se tärkein meille. Tarpeeksi läheltä ja oikealla tunnelmalla, sekä juhlimesen kesto halutaan juhlia niin pitkään kuin itsestä tuntuu.

Tällä perusteella varasinkin jo kirkon, vähän naurahtivat seurakunnalla kun soitin, mutta halusin varmistaa että saan juuri tuolle päiväll. Eli nyt jotain on lukittu, meidän avioliitto siunataan Ylöjärven kirkossa.

Avioliitto siis vain siunataan, itse en ole ikinä kuulunut kirkkoon, mutta olen aina pitänyt siitä tunnelmasta/juhlavuudesta minkä kirkko tuo tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Ja T kuuluu kirkkoon niin minusta tämä oli luonnolista, koska uskon myös osan sukulaisista olettavan tätä.

Tämä on meille lähin kirkko ja harrastukseni takia tunnenkin seurakunnan väestä monta ihmistä ja uskon tämän olevan itselleni helpotus kun itse seremoniaa suunnitellaan. Toivon vielä saavani tietyn papin, mutta se selviää vasta ensi keväänä.